Hoppa till innehållet

Eoluksella projekti-insinöörinä työskentelevä Juho Laine-Ylijoki tutki kesällä valmistuneessa diplomityössään akkuvarastojen kannattavuutta. Eolukselle tehdyssä diplomityössä ilmeni, ettei pelkästään tuulivoimapuiston tuotannon tasapainottamiseen tarkoitetun akkuvaraston toiminta ollut kannattavaa. Parempi kannattavuus saavutettiin itsenäisellä varastolla – eli sellaisella, joka ei ole osa tuuli- tai aurinkovoimahanketta – joka osallistuu sähkön reservimarkkinoille.

Tuuli- ja aurinkosähkön tuotannon kasvaessa Suomessa on kiinnitetty yhä enemmän huomiota sähköjärjestelmän tasapainoon, eli siihen, miten järjestelmä pidetään tasapainossa tuulettomina tai pilvisinä päivinä. Tätä varten on kehitteillä paljon erilaisia ratkaisuja, kuten pumppuvoimalaitoksia, lämpövarastoja sekä enenevissä määrin myös sähkövarastoja. Yksinkertaistettuna sähkövarasto varastoi sähköä, kun sähköstä on ylituotantoa, ja purkaa sitä sähköverkkoon hetkinä, jolloin sähköä tarvitaan enemmän.

”Suomen sähköverkkoa tarkastellessa tarve sähkövarastoille on ilmeinen, kun vaihtelevaa tuotantoa on enemmän. Itsenäisiä sähkövarastoja on tähän mennessä rakennettu jonkun verran, ja kehitteillä on vielä enemmän. Diplomityössäni tutkin varastoratkaisujen kannattavuutta ja siihen vaikuttavia seikkoja. Hankekehittäjän ja sijoittajan näkökulmasta diplomityöstä saatua tietoa voi hyödyntää, kun arvioidaan yksittäisen akkuvarastohankkeen arvoa tai hybridihankkeessa akkuvaraston vaikutusta tuulivoimapuiston arvoon”, projekti-insinööri Juho Laine-Ylijoki avaa.

Diplomityö perustui kahteen mallinnukseen. Ensimmäisessä mallinnettiin 30 megawatin tehoisen sähkövaraston toimintaa osana tuulivoimahanketta, jossa sen roolina oli tasapainottaa tuulivoiman tuotantoa ja siten vähentää tuulivoimapuiston tasekustannuksia.

”Tasekustannuksella tarkoitetaan kustannusta, joka syntyy, kun sähkön myyjä – esimerkiksi siis tuulivoimapuiston omistaja – joutuu ostamaan markkinoilta sähköä tasapainottaakseen ennustevirhettä, eli eroa ennustetun ja toteutuneen sähköntuotannon välillä. Tämä täytyy tehdä, koska sähkön tuotannon ja kulutuksen on oltava sähköverkossa jatkuvasti tasapainossa”, Laine-Ylijoki kertoo.

Toisessa mallinnettiin puolestaan 20 megawatin tehoista itsenäistä sähkövarastoa, joka osallistui sähkön reservimarkkinoille, jossa se osti ja myi sähköä. Kumpikin mallinnus perustui muun muassa pohjoismaisten sähkömarkkinoiden ja eri reservimarkkinoiden hintatietoihin vuodelta 2023, johon perustuen ratkaisujen kannattavuutta tarkasteltiin vuoden ajalta.

Akkuvarasto ei kannata osana hybridihanketta, mutta kannattaa itsenäisenä

Mallinnuksen perusteella osana tuulivoimapuistoa toimivan sähkövaraston käyttäminen tasekustannusten vähentämiseen ei ole kannattavaa, vaikka varasto pystyykin vähentämään ennustevirhettä ja sitä kautta tuulivoimapuiston kustannuksia.

”Tasehallinnasta saadut tuotot eivät vuositasolla kuitenkaan riitä kattamaan varaston vaatimaa alkuinvestointia, kun takaisinmaksuaika on 20 vuotta. Sähkövaraston korkeat käyttökustannukset ja arvon lasku vuosien mittaan tekevät sen käytöstä kannattamatonta, ellei varastoa pystytä käyttämään vielä huomattavasti tehokkaammin tasekustannusten vähentämiseen”, Laine-Ylijoki kertoo.

Itsenäinen sähkövarasto osoittautui puolestaan kannattavaksi. Mallinnuksessa käytetyllä menetelmällä sähkövaraston osallistuminen reservimarkkinoille olisi tuottanut 2,4 miljoonaa euroa vuonna 2023.

”80 % voitoista koostui kapasiteettimaksuista FCR-N-markkinalla, kun taas FFR-markkinalta ja energiansiirrosta saatiin melko vähän tuloja. Tulojen jakautuminen korostaa FCR-N-markkinan kehityksen merkitystä pidemmän aikavälin kannattavuuden kannalta. FFR-markkinan alhainen osuus kertoo puolestaan lähinnä kyseisen markkinan pienuudesta”, Laine-Ylijoki kertoo.

Entä millaisia ratkaisuja Laine-Ylijoki näkee eri sähkövarastoratkaisujen kannattavuuden tehostamiseksi?

”Jos varasto on osana tuulivoimapuistoa, voisi sitä käyttää tuulivoimatuotannon tasapainotuksen ohella myös päivän sisäisessä sähkökaupassa. Sähkövarastoa ladattaisiin ostamalla sähköä markkinoilta tuulivoimapuiston ylituotannon hyödyntämisen sijasta. Tällöin se ei vähennä ylituotannon myynnistä saatavia tuottoja, ja myös varastosta voitaisiin myydä sähköä markkinoille ylituotannon aikana”, Laine-Ylijoki kertoo.

Itsenäisen sähkövaraston kohdalla kannattavuutta voisi puolestaan vahvistaa myymällä sähköä myös muilla reservimarkkinoilla.

”Tulevina vuosina on syytä tarkastella myös itsenäisten varastojen kannattavuuden kehittymistä, kun markkinalla siirrytään tunneittain käytävästä sähkökaupasta 15 minuutin välein käytävään kauppaan”, Laine-Ylijoki sanoo.

Juho Laine-Ylijoen diplomityön voi lukea verkossa: “Techno-Economic Analysis of Battery Energy Storage Systems in Wind Power Plants and Reserve Markets”

Lisätietoja

Juho Laine-Ylijoki
Projekti-insinööri
juho.laine-ylijoki@eolus.com
+358 40 687 3633

Eero Tuorila
Viestintäasiantuntija
eero.tuorila@eolus.com
+358 40 186 0874

Kuvaliitteet
Sähkövarasto_Vain Eoluksen käyttöön

Sähkövarasto_Vain Eoluksen käyttöön

Pyhäjärven kaupunkiin sijoittuva hanke koostuu 15 tuuliturbiinista ja aurinkovoiman tuotantoalueesta. Osayleiskaavan lainvoimaisuus mahdollistaa hankkeen jatkokehittämisen.

Pyhäjärven kaupunginvaltuusto hyväksyi 26.6.2024 järjestetyssä kokouksessaan yksimielisesti Eoluksen Murtomäki 2 -tuuli- ja aurinkovoimahankkeen osayleiskaavan. Päätöksestä ei valitettu, minkä vuoksi osayleiskaava sai lainvoiman 13.8.2024. Lainvoimaisuus mahdollistaa hankkeen jatkokehittämisen kohti investointipäätöstä.

”Kaavan lainvoimaisuus on iso askel eteenpäin hankkeessa. Nyt pääsemme valmistelemaan turbiinien rakennuslupahakemuksia, jotka on määrä jättää syksyn aikana. Samalla jatkamme hankkeen tarkempaa teknistä suunnittelua muun muassa aurinkovoima-alueen sekä sähkönsiirtoratkaisun osalta. Haluan Eoluksen puolesta kiittää Pyhäjärven kaupunkia sujuvasta ja hyvässä hengessä tehdystä yhteistyöstä hankkeen edistämiseksi sekä konsulttina toimineen Ramboll Finland Oy:n tiimiä erinomaisesta asiantuntemuksesta”, Murtomäki 2 -hankkeen projektipäällikkö Jarno Hautamäki sanoo.

”Murtomäki 2 tukee erinomaisesti Pyhäjärven kaupungin strategisia tavoitteita. Hanke vahvistaa Pyhäjärven asemaa energiamurroksen mahdollistajana, tarjoaa uusia työmahdollisuuksia sekä vahvistaa paikallista taloutta, mikä on linjassa kaupunkistrategian elinvoimatavoitteiden kanssa. Yhteistyö kaupungin ja Eoluksen välillä on ollut kaavoitusvaiheessa erittäin sujuvaa”, Pyhäjärven kaupunginjohtaja Henrik Kiviniemi sanoo.

Murtomäki 2 on hybridihanke, jossa yhdistyy tuuli- ja aurinkovoiman tuotanto. Se sijoittuu toiminnassa olevan Murtomäen tuulivoimapuiston viereen, noin kuuden kilometrin päähän Pyhäjärven keskustataajamasta. Hankkeen suunnittelu on käynnistynyt kaava-aloitteen hyväksymisellä vuonna 2021, ja ympäristövaikutusten arviointimenettely valmistui vuonna 2023. Sähköntuotanto hankkeessa voi alkaa noin vuonna 2027.

Teetimme keväällä 2024 selvityksen Murtomäki 2:n aluetalousvaikutuksista. Selvityksen mukaan hanke luo työllisyyttä erityisesti sen rakentamisen ajalta ja kerryttää kaupungille toiminta-ajaltaan miljoonien eurojen verran kiinteistöverotuloja. Lue lisää

Lisätietoja

Jarno Hautamäki
Projektipäällikkö
jarno.hautamaki@eolus.com
+358 40 869 0985

Eero Tuorila
Viestintäasiantuntija
eero.tuorila@eolus.com
+358 40 186 0874

Eoluksesta

Eolus on yksi pohjoismaiden johtavista uusiutuvan energian hankekehittäjistä. Kehitämme, rakennamme ja hallinnoimme uusiutuvan energian hankkeita pohjoismaissa, Baltian maissa, Puolassa ja Yhdysvalloissa. Samalla tarjoamme sijoittajille kestäviä sijoituskohteita. Yli kolmen vuosikymmenen ajan olemme rakentaneet maailmaa, jossa kaikki voivat elää kestävää ja hyvää elämää. Nykyisin portfolioomme lukeutuu yli 28 gigawatin verran tuuli- ja aurinkovoimahankkeita sekä energiavarastoja, joista noin 5,4 gigawattia sijaitsee Suomessa. Eolus – rakennamme uusiutuvan energian tulevaisuutta.

Eoluksen B-osake on listattu Tukholman pörssiin. www.eolus.fi 

Kuvaliitteet
Eolus Bäckhammarin tuulipuisto

Liitteet
Murtomäki 2 -tuuli- ja aurinkovoimahankkeen osayleiskaava on saanut lainvoiman

Murtomäki 2 -tuuli- ja aurinkovoimahankkeen osayleiskaava on saanut lainvoiman
Eolus Bäckhammarin tuulipuisto

Eolus teetti keväällä 2024 mallinnuksen Pohjois-Pohjanmaan Pyhäjärven kaupunkiin suunnitellun Murtomäki 2 -hybridihankkeen aluetaloudellisista vaikutuksista. Taloushyödyt koostuvat muun muassa investoinnista syntyvistä työllisyysvaikutuksista sekä kaupungille kertyvistä kiinteistöverotuloista.

Suomen ympäristökeskus SYKE:n Eoluksen toimeksiannosta laatimassa aluetalousmallinnuksessa tarkasteltiin Murtomäki 2 -hankkeen aluetalousvaikutuksia hankkeen suunnittelun, rakentamisen ja tuotannon ajalta. Murtomäki 2 -hankkeen on määrä koostua 15 tuulivoimaturbiinista ja noin 74 000 aurinkopaneelista, joilla tuotettaisiin yhteensä 340 gigawattituntia (GWh) puhdasta energiaa vuodessa. Se riittäisi kattamaan noin 17 000 sähkölämmitteisen omakotitalon vuosittaisen sähkönkulutuksen. Hanke on tällä hetkellä luvitusvaiheessa, ja sen olisi määrä olla valmis tuotantoon noin vuonna 2027.

”Selvitys koskee yksittäistä hanketta, mutta sen tulokset voi nähdä suuntaa antavina myös muiden vastaavan kokoluokan hybridihankkeiden osalta. Tarkastelusta näkyy, miten laaja-alaisesti hanke hyödyttää aluetaloutta: Vaikka esimerkiksi merkittävimmät työllisyysvaikutukset kohdistuvat rakennusalalle, kertautuvat vaikutukset sen kautta myötä myös muihin palveluihin, kuten vähittäiskauppa-alalle”, Murtomäki 2 -hankkeen projektipäällikkö Jarno Hautamäki Eolukselta kuvaa.

Selvityksen mukaan hankkeen noin 165–215 miljoonan euron kokonaisinvestoinnista 24,1 miljoonaa euroa kohdistuu suoraan hankealueelle ja maakuntaan. Investointi saa liikkeelle myös laajempia talousvaikutuksia, kun esimerkiksi hankkeessa tehty osto toiselta yritykseltä synnyttää taloudellista toimintaa myös muille yrityksille pitkin toimitusketjua. Ketjuvaikutusten myötä investointisummasta syntyy yhteensä 45,3 miljoonan euron verran kokonaistuotantovaikutuksia, josta osa voi päätyä myös hankealueen ja maakunnan ulkopuolelle.

Verotulojen osalta selvitys arvioi, että 35 toimintavuodelle jaettuna hanke maksaa keskimäärin noin 800 000 euroa vuodessa kiinteistöveroja, josta kertyvä kiinteistöverotulopotti koko toiminta-ajalta on noin 27,6 miljoonaa euroa. Hankealueelta Eolukselle maata vuokranneet maanomistajat saavat hankkeesta puolestaan maanvuokratuloja. Myös tästä syntyy laajempia talousvaikutuksia, jos ja kun tuloja käytetään palveluiden ja tuotteiden ostamiseen paikallisesti.

”Vaikka kiinteistöverotulojen määrä väheneekin rakennelmien ikäalennuksen vuoksi hiljalleen tiettyyn rajaan asti, on minimikiinteistöverotulo kaikkien alennusten myötä 25 toimintavuoden jälkeen edelleen noin 500 000 euroa vuodessa. Näitä verotuloja voidaan käyttää kaupunkilaisten hyvinvoinnin vahvistamiseen”, Hautamäki lisää.

Työllisyyttä investointi luo 296,6 henkilötyövuoden verran, joka ajoittuu pääasiassa hankkeen rakennusvaiheeseen. Tästäkin osa kohdistunee hankealueen ulkopuolelle. Pidemmällä aikavälillä hankkeesta syntyy 15 henkilötyövuoden verran työtä, jos hankkeen huolto- ja kunnossapitopalvelut voidaan hankkia hankealueen läheltä.

Selvityksestä: Arvio perustuu panos-tuotosmalliin

SYKE:n toukokuussa 2024 tekemä selvitys pohjautuu panos-tuotosmalliin, joka on yleisesti käytetty menetelmä taloudellisten kerrannaisvaikutusten laskemiselle. Mallinnuksen pohjana on käytetty uusinta Pohjois-Pohjanmaan panos-tuotosaineistoa, joka perustuu alueen elinkeinorakenteeseen vuodelta 2015.

Panos-tuotosmalli perustuu ajatukseen, että tietty tuotantotoimintaan kohdistuva toimi – kuten investointi tuuli- ja aurinkovoimahankkeeseen – synnyttää laajemman kysyntäketjun, kun yksittäisen palvelun tuottaminen vaatii muita palveluita. Hankkeen synnyttämien aluetalousvaikutusten lopullinen laajuus riippuu aina siitä, voidaanko hankkeen ostot tehdä hankekunnasta tai -alueelta vai sen ulkopuolelta.

Lisätietoja

Jarno Hautamäki
Projektipäällikkö
jarno.hautamaki@eolus.com
+358 40 869 0985

Eero Tuorila
Viestintäasiantuntija
eero.tuorila@eolus.com
+358 40 186 0874

Kuvaliitteet
Bäckhammar

Bäckhammar

Eolus järjesti keväällä 2024 työpajan, jossa vedenalaista luontoa tutkivien yritysten asiantuntijat sekä kansalaisjärjestöjen edustajat pohtivat, millaisia vaikutuksia merituulivoima-alueiden rakentamisella ja tuotannolla on vedenalaiselle luonnolle. Keskustelussa peräänkuulutettiin mittavien tutkimusten ja selvitysten tärkeyttä, jotta mahdollisia haittoja voidaan minimoida ja viime kädessä kompensoida.

Merituulivoiman rakentaminen muokkaa merenpohjaa, kun voimalat pystytetään tai kiinnitetään merenpohjaan. Sähkön tuonti merituulivoima-alueelta vaatii puolestaan kymmenien kilometrien pituisen merikaapelin laskemista merellisen tuotantoalueen ja rannikon välille. Ja kun rakennustyöt päättyvät, vaikuttavat satojen metrien korkeuteen kohoavat voimalat lähialueensa luontoon 35–40 vuoden ajan.

”Tähän mennessä Eolus on toteuttanut merenpohjaan ja vedenalaiseen luontoon liittyviä tutkimuksia Navakan ja Wellamon hankealueilla”, Navakka-hankkeen projektipäällikkö Essi Tikkanen toteaa.

Huhtikuussa Porissa järjestetyssä työpajassa esiteltiin ensin Wellamon ja Navakan hankealueilla tehtyjä selvityksiä, minkä jälkeen vuorossa oli työpajaosuus, jossa pohdittiin merituulivoiman moninaisia vaikutuksia Selkämeren luontoon ja Itämereen.

Melu, sähkömagneettinen säteily ja merenpohjan monimuotoisuus

Muun muassa tuotannosta syntyvä vedenalainen melu, merikaapelien sähkömagneettinen säteily, sekä hankkeiden vaikutukset kalastoille nostettiin aiheiksi, joihin on syytä selostusvaiheessa perehtyä. Myös tuulivoimaloiden vaikutukset virtaamiin nähtiin keskeisenä vaikutuksena joihin tulisi pureutua, sillä virtaamamuutosten myötä merituulivoimalat voivat vaikuttaa planktonkukintoihin ja sen kautta eliöiden ravintoketjuihin.

Lisäksi työpajassa nousi esiin geodiversiteetti, eli merenpohjan monimuotoisuus hankealueella. Esimerkiksi Navakan hankealueella on harvinaisia vedenalaisia muodostumia, kuten hiekkaharjuja, joihin rakentaminen väistämättä vaikuttaa. Osa osallistujista myös muistutti, ettei nykylainsäädännön puitteissa merikaapelin vetäminen Selkämeren kansallispuiston läpi ole sallittua. Kaapelin rakentaminen vaatisi tällöin nykylainsäädännön muuttamista.

”Merikaapelireitteihin on odotettavissa selkeyttä hankkeen ja merialuesuunnittelun edetessä. Usean merikaapelin niputtaminen kulkemaan yhdessä johtokäytävässä olisi yksi ratkaisu vaikutusten vähentämiseksi, mikä myös työpajassa mainittiin. Niputtamiseen liittyy ihan sähköteknisiä rajoitteita sen osalta, kuinka lähelle toisiaan merikaapeleita voi ylipäätään rakentaa”, Tikkanen sanoo.

Keskustelussa hahmoteltiin myös mahdollisia ratkaisuja, joista monen kohdalla peräänkuulutettiin huolellista tiedonkeruuta ja olemassa olevan tiedon hyödyntämistä. Esimerkiksi Natura-arviointia varten on jo tutkittu merialueiden nykytilaa, ja merenpohjan geologian osalta on syytä seurata, mitä meneillään olevassa VELMU-tutkimushankkeessa selviää. Lisäksi keskusteluissa muistutettiin, kuinka hankekehityksessä tulee varattava riittävästi rahaa merituulivoima-alueen elinkaaren jälkeiseen purkamiseen ja ennallistamiseen.

”Kuten työpajassakin mainittiin, on positiivista, että merituulivoimateknologia ja rakentamistavat esimerkiksi paalutuksen osalta ovat viime vuosina kehittyneet. Kehitys auttaa osaltaan vähentämään merituulivoiman haitallisia luontovaikutuksia”, Tikkanen toteaa.

Luontovahinkojen kompensaation mahdollisuuksista tarvitaan lisää tietoa

Toisessa työpajaosuudessa pohdittiin lyhyesti vaikutusten kompensaatiota. Siinä vaikutuksia, joita on erityisen vaikea poistaa tai minimoida, pyrittäisiin kompensoimaan suojelemalla tai ennallistamalla luontoa jossakin toisaalla. Se nähtiin kuitenkin vielä näin varhaisessa vaiheessa haasteelliselta: jos hankkeen toteutus vaatisi ainutlaatuisen luontotyyppiin kajoamista, miten sitä voitaisiin kompensoida, jos vastaavaa luontoa ei löydy muualta?

”Työpajassa korostettiinkin, että kompensaation pitää olla todellisesti viimesijaista – eli sitä toteutetaan vain silloin, kun haitan poisto tai minimointi ei ole muuten mahdollista. Kuten keskustelussa todettiin, kompensaatiosta tarvitaan parempaa ymmärrystä, jotta hankkeiden kokonaisvaikutukset jäävät kaikista näkökulmista tarkasteltuina positiivisiksi”, Tikkanen toteaa.

Merituulivoimahankkeilla on vaikutuksia myös maalla, kun hankkeiden sähkönsiirto vaatii ilmajohtojen tai maakaapelien rakentamista. Tutustu artikkeliimme, jossa vertailemme kummankin ratkaisun hyötyjä ja haasteita.

Lue lisää Navakasta ja Wellamosta. Tutustu myös Itämeri-sitoumukseemme.

Kuvaliitteet
Vedenalainen luontotyöpaja kuvituskuva

Vedenalainen luontotyöpaja kuvituskuva

Murtomäki 2 -tuulivoimahankkeen tuulimittausmasto katkesi osittain joulukuussa 2023. Selvitysten perusteella tapahtuman taustalla oli mastoa pystyssä pitäneen vaijerin kiinnityspultin hajoaminen. Maston korjaamisen jälkeen tuulimittausta on päästy jatkamaan helmikuussa.

Pyhäjärvellä sijaitsevan Murtomäki 2 -tuulivoimahankkeen tuulimittausmasto katkesi osittain joulukuussa 2023. Tapahtumassa maston yläosasta irtosi noin 10 metriä pitkä osuus, joka tippui maahan. Katkeamisesta ei aiheutunut vaaraa ihmisille tai ympäröivälle luonnolle. Masto korjattiin helmikuun alkupuolella.

”Korjauksessa urakoitsija pystytti maston ja asensi mittauslaitteet uudelleen, jonka jälkeen tuulimittauksia hankkeessa päästiin jatkamaan”, Eoluksen Murtomäki 2 -hankkeen projektipäällikkö Jarno Hautamäki kertoo.

Noin 180 metriä korkea tuulimittausmasto pysyy pystyssä maahan kiinnitettyjen vaijereiden avulla. Tähän mennessä tehtyjen selvitysten perusteella katkeamisen taustalla oli yhden vaijerin kiinnityspultin hajoaminen. Tarkemmat tutkimukset pultin hajoamisen taustalla jatkuvat edelleen. Maston katkeamisen jälkeen muiden vaijereiden kiinnityspulttien kestävyys varmistettiin vetokokeilla.

”Jatkotutkimuksissa selvitetään esimerkiksi sitä, löytyikö pultista jotakin materiaaliin liittyvää vikaa. Emme vielä osaa sanoa, kuinka pitkään tutkimukset tulevat jatkumaan”, Hautamäki toteaa.

Tuulimittauksella kerätään tietoa tuulen voimakkuudesta hankealueella noin vuoden ajalta. Tieto tukee hankkeen suunnittelua esimerkiksi tuulivoimaloiden sijoittelun osalta. Lisäksi mittauksella saadaan luotettava arvio tuulipuiston tuottaman sähkön määrästä.

Lisätietoja

Jarno Hautamäki, Projektipäällikkö, +358 40 869 0985, jarno.hautamaki@eolusvind.com

Tiina Partanen, Suomen maajohtaja, +358 40 757 6360, tiina.partanen@eolusvind.com

Eoluksesta
Eolus on yli 30 vuoden kokemuksella yksi pohjoismaiden johtavista uusiutuvan energian hankekehittäjistä. Kehitämme, rakennamme ja hallinnoimme maa- ja merituulivoimaa, aurinkovoimaa sekä sähkön varastointihankkeita pohjoismaissa, Baltian maissa, Puolassa ja Yhdysvalloissa. Portfolioomme lukeutuu yli 26 gigawattia (GW) uusiutuvan energian hankkeita, joista noin 5,4 gigawattia sijaitsee Suomessa. Yhtiö on listattu Tukholman pörssiin. 

Lisätietoja: www.eolus.fi 

Kuvaliitteet
Eolus_kuvitus

Eolus_kuvitus

Sähköverkon rakenteelliset valinnat, kuten maakaapelien ja ilmajohtojen käyttö, ovat keskeisiä kysymyksiä energiahankkeiden ja infrastruktuurin suunnittelussa. Nämä valinnat vaikuttavat sähkönsiirron tehokkuuteen, luotettavuuteen sekä ympäristöön ja maisemaan. Tässä artikkelissa vertailemme asiantuntijalähteisiin perustuen maakaapelin ja ilmajohdon eroja.

Ilmajohdot ja niiden käyttö

Ilmajohto on sähkönsiirtoon tai -jakeluun käytettävä johto, joka kulkee ilmassa pylväiden tai mastojen varassa. Ilmajohtojen avulla sähköenergia siirretään tuotantopaikoilta, kuten voimalaitoksilta, käyttöpaikkoihin, kuten asuinalueille ja teollisuuslaitoksiin.

Ilmajohto vaatii laajan johtoaukean – eli matalan kasvillisuuden alueen ilmajohdon ympärillä – jossa puut saavat kasvaa enintään 10 metrisiksi tietyn etäisyyden päässä aukean reunasta. Kasvurajoituksen taustalla on pyrkimys varmistaa, etteivät puut kasva liian korkeiksi, jolloin ne kaatuessaan saattaisivat vahingoittaa ilmajohtoa. Johtoaukea 400 kilovoltin tehoisessa järjestelmässä on noin 26–42 metriä (johtoaukean mallikuvaan voi tutustua täältä).

Korkeajännitteisiä ilmajohtoja käytetään sähkön siirtoon suurilla jännitteillä osana Suomen ja pohjoismaiden sähköjärjestelmän kantaverkkoa. Ilmajohdot mahdollistavat energian siirron vähäisillä häviöillä pitkien etäisyyksien yli. Ilmajohtoja suositaan erityisesti harvaan asutuilla alueilla (400 kV:n kantaverkon karttaa voi tarkastella täällä).

Ilmajohtojen hyödyistä ja haasteista – ympäristönäkökulma

Hyötyjä

Ilmajohtojen tornien pystyttäminen aiheuttaa vähemmän häiriötä maan pinnalla, jossa kaivuutöitä tarvitsee tehdä lähinnä vain tukitornien perustuksia varten. Ilmajohtoaukeat voivat myös tarjota elinympäristöjä joillekin lajeille.

Haasteita

Ilmajohtojen haasteisiin kuuluu niiden häiritsevä vaikutus maisemaan ja alttius säävaikutuksille. Tornit erottuvat maisemassa suurina rakenteina ja tarvitsevat laajan avoimen alueen, jossa ei sallita puiden kasvatusta tai rakennuksia. Samalla lintujen törmäykset suurjännitteisiin ilmajohtoihin ja tolppiin muodostaa yhden potentiaalisen ongelman. Suojatakseen erityisesti Suomen kansallislintua, laulujoutsenta, sähköyhtiö Elenia on ryhtynyt asentamaan lintupalloja sähkölinjoihinsa Haapavedellä. Nämä lintupallot sekä heijastavat varoitussymbolit ovat tehokkaita tapoja vähentää lintujen törmäysriskiä, koska ne tekevät sähkölinjoista paremmin havaittavat ja näin ollen helpommin väistettävät.

Ilmajohtojen hyödyistä ja haasteista – tekninen näkökulma

Hyötyjä

Ilmajohtojen etu maakaapeleihin on se, että niitä on helpompi käyttää pitkien etäisyyksien yli ja niiden rakentaminen ja ylläpitäminen on kustannustehokkaampaa ja nopeampaa. Ilmajohdon asennusprosessi on maa-alueilla suhteellisen suoraviivaista maakaapeleiden asennukseen verrattuna: prosessiin sisältyy tukipylväiden asennus, johtojen kiinnitys sekä liittimet. Vesialueita ylitettäessä ilmajohdoilla saattaa pidemmillä etäisyyksillä olla tarpeen pystyttää pylväsrakenteita veteen, jolloin asennusprosessi tältä osin on hieman vaativampi.

Kun kaapeleita kuormitetaan, syntyy siinä lämpöä. Ilmajohtojen tapauksessa lämpö pystyy haihtumaan ympäröivään ilmaan, ja esimerkiksi tuuli nopeuttaa lämmön haihtumista. Ilmajohdot tarjoavat paremman tehokkuuden energian siirrossa pitkien etäisyyksien yli, sillä niissä käytetyt johtimet kärsivät vähemmän resistanssista, mikä pienentää energiahäviöitä. Tämä tehostaa energian siirtoa ja vähentää hukkaenergiaa, parantaen näin järjestelmän kokonaistehokkuutta.

Haasteita

Ilmajohtojen käytössä huomioon otettava tekijä on niiden elinkaaren aikana kertyvät lisäkustannukset, jotka johtuvat tarpeesta suorittaa säännöllisiä ylläpito- ja huoltotöitä. Voimajohtoaukeiden raivaaminen on välttämätöntä 5–8 vuoden välein, kun taas reunavyöhykkeellä kasvavan puuston hoito tapahtuu 10–25 vuoden välein. Lisäksi lumisina talvina ilmajohdoille suoritetaan erityistarkistuksia, joilla varmistetaan, ettei tykkylumi aiheuta ongelmia.

Kun nämä kaikki ylläpidon ja huollon vaatimat kustannukset lasketaan yhteen, kasvavat ilmajohtojen koko elinkaaren aikaiset kulut merkittävästi. Maakaapeleiden kohdalla ylläpito rajautuu vain maanpäällisen kasvillisuuden hallintaan, kuten puiden kasvamisen estämiseen johtoaukealla, koska maakaapelit ovat suojassa sääilmiöiltä. Tällöin ne eivät vaadi tarkistuksia esimerkiksi puihin kerääntyvän tykkylumen osalta, joka saattaa ilmajohtojen kohdalla kaataa puita johtojen päälle.

Maakaapeli ja maakaapelin käyttömahdollisuudet

Maakaapeli on sähköjohto, joka on asennettu maan alle sähköenergian siirtoa tai jakelua varten. Toisin kuin ilmajohdoissa, maakaapelien käyttö mahdollistaa sähköverkon piilottamisen maan alle. Maakaapeli vähentää sähkönsiirron visuaalista ja maisemahaittaa sekä alttiutta sääolosuhteiden aiheuttamille vaurioille. Maakaapelit asennetaan yleensä 1–1,5 metrin syvyyteen. Maakaapelien vaatima johtoaukea on ilmajohtoon verrattuna suhteellisen kapea, noin 5–9 metriä.

Maailmalla maakaapelointia käytetään pääasiassa lyhyemmillä sähkönsiirtomatkoilla ja metropolialueilla, koska ne eivät sovellu pitkän matkan suurjännitteiseen sähkönsiirtoon kustannus- ja teknisten haasteiden vuoksi.

  • Maailmalta löytyy joitakin esimerkkejä myös pidemmän matkan maakaapeleista. Vuonna 1998 Tanskaan rakennettiin 36 kilometrin pituinen 400 kV maakaapeli, ja vuonna 2000 Tokiossa valmistui 40 kilometrin pituinen 500 kV maakaapeli.
  • Suomessa Fingrid toteuttaa vuosina 2023–2026 12 kilometrin pituisen 400 kV:n maakaapelihankkeen Helsingissä Länsisalmen ja Vanhankaupungin sähköasemien välillä. Hanke, jonka kapasiteetti on 1 000 MW, tukee pääkaupunkiseudun kasvavaa energiantarvetta ja tukee Helsingin ilmastotavoitteita. Kaapeli asennetaan maan alle ja rakennetaan minimoiden ympäristöön ja asukkaisiin kohdistuvat haitat.

400 kV:n tai sitä suurempien vaihtojännitteiden (AC) maakaapelointi on kuitenkin harvinaista, sillä niiden rakentamiskustannukset voivat olla jopa 14-kertaiset avojohtoihin verrattuna.

Maakaapeleiden vähäinen käyttö muualla kuin metropolialueilla johtuu osittain myös siitä, että maakaapeloinnit tehdään yleensä tasajännitekaapeleilla (DC). Tuulivoiman kohdalla tasajännitteen käyttäminen vaatii tuulivoiman tuotantoalueen päähän rakennettavaa tasasuuntaajaa, joka muuntaa vaihtojännitteen (AC) maakaapelin vaatimaksi tasajännitteeksi (DC). Maakaapelin vaihtuessa esimerkiksi takaisin ilmajohtoon, täytyy rakentaa toinen vaihtosuuntaaja, jolla saadaan jännite muunnettua takaisin vaihtojännitteeksi (AC).

Maakaapelin hyödyistä ja haasteista – ympäristönäkökulma

Hyötyjä

Yksi suurimmista eduista, joita maahan asennetuilla kaapeleilla on verrattuna ilmajohtoihin, liittyy niiden kestävyyteen. Kun kaapelit sijoitetaan maan alle, ne ovat paremmin suojassa kasvavilta puilta ja kasveilta, tuulelta, eläimien aiheuttamilta vahingoilta ja salaman iskuilta, jotka voivat aiheuttaa toimintakatkoksia.

Haasteita

Maakaapelien sijoittaminen maahan vaatii laajaa maaperän muokkaamista ojien kaivamisen muodossa koko kaapelin matkalta. Maakaapelin asennustyöt saattavat aiheuttaa melua, pölyä ja tärinää, mikä voi vaikuttaa työmaan lähellä oleviin asuintaloihin.

Maakaapelin hyödyistä ja haasteista – tekninen näkökulma

Hyötyjä

Maakaapeleiden kohdalla magneettikentät ovat yleensä huomattavasti pienempiä kuin ilmajohtojen. Tämä johtuu siitä, että maakaapeleissa käytetyt johtimet ovat fyysisesti lähempänä toisiaan kuin ilmajohtojen, mikä aiheuttaa magneettikenttien keskinäisen kumoamisen. Lisäksi maan tarjoama luonnollinen suojakerros vähentää magneettikenttien leviämistä ympäristöön. Tämän seurauksena maakaapeleiden lähialueilla magneettikenttien intensiteetti on merkittävästi alhaisempi, mikä vähentää potentiaalista altistusta ja altistumiseen liittyviä terveysriskejä.

Haasteita

Maakaapelien asentaminen on teknisesti vaativaa ja kallista, ja niiden korjaaminen on työläämpää kuin ilmajohtojen. Maakaapeleiden asentaminen vaatii laajempaa valmistelutyötä, kuten kaivuutöitä, kaapelien asettamista maahan ja kaivantojen peittämistä. Tämä tekee niiden asentamisesta huomattavasti aikaa vievämpää ja monimutkaisempaa.

Maakaapelien käyttöön liittyvät haasteet voivat tietyissä olosuhteissa tehdä niiden hallinnasta monimutkaisempaa ilmajohtoihin verrattuna. Maakaapeleissa käytettävät eristysmateriaalit ja suojaukset estävät lämmön tehokkaan poistumisen, toimien kuin lämpöeristeinä. Mitä paksumpi eriste kaapelissa on, sitä verkkaisemmin lämpö kykenee poistumaan kaapelista. Lämpeneminen voi aiheuttaa kaapelin suorituskyvyn heikkenemistä, koska lämpeneminen aiheuttaa resistanssin eli vastuksen kasvua. Tällöin kaapelin kyky siirtää sähkövirtaa heikkenee, mikä johtaa sähköverkon tehohäviöiden kasvuun ja energiatehokkuuden alenemiseen.

Lisäksi lähistöllä suoritettavat kaivuutyöt voivat aiheuttaa vahinkoa maakaapeleille, mikä on merkittävä riski sähkönjakelun luotettavuudelle. Vaikka maakaapelit ovatkin suojassa myrskytuhoilta, niiden korjausprosessi voi olla vaivalloisempi ja aikaa vievämpi kuin ilmajohtojen. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että vaurioituneen kaapelin paikantaminen ja korjaaminen vaatii kaivuutöitä, ja kaapelin korjaaminen tai jatkaminen voi venyttää sähkökatkoksen kestoa, eritoten kylminä kuukausina.

Maakaapelit kohtaavat suurempia energiahäviöitä eristysresistanssin vuoksi. Nämä lisähäviöt voidaan kuitenkin osittain kompensoida lyhyemmillä siirtoreiteillä ja hyödyntämällä parempaa jännitteen säätelyä.

Jos vaihtojännite (AC) -järjestelmän kaapelointi toteutetaan maakaapeleilla, haasteeksi muodostuu niiden korkea sähkökapasitanssi, joka rajoittaa kaapeleiden mahdollista pituutta ja vaatii erityisiä reaktiivisen tehon kompensointilaitteita vähentämään energiahäviöitä. Tämä tekee maanalaisista AC-järjestelmistä myös taloudellisesti haastavampia toteuttaa.

Yhteenveto

Niin maakaapeleihin kuin ilmajohtoonkin liittyy omat haasteensa ja etunsa. Maakaapeleiden aloituskustannukset ovat korkeita, ja vaurioiden korjaaminen haastavampaa. Ilmajohdoilla on taas suurempi visuaalinen vaikutus, ne ovat alttiimpia sään vaikutuksille, ja myös niiden huoltaminen kerryttää kustannuksia vaikkakin vähemmän kuin maakaapeleiden kohdalla.

Vaikka maakaapelointi tarjoaa paremman suojan sään vaikutuksilta ja siitä koituu vähemmän ympäristövaikutuksia, tasapainottaa ilmajohtojen pidempi käyttöikä ja parempi sähkösiirtokyky näitä etuja. Valinta kahden siirtotavan välillä riippuu monista eri asioista, kuten maaston erityispiirteistä, kustannuksista, ympäristövaikutuksista ja teknisistä vaatimuksista. Siten myös se, kumpi tekniikka on parempi, vaihtelee hyvin paljon eri hankkeiden välillä.

Taulukko: Ilmajohdon ja maakaapelin vertailu.

Lähteet

  1. Ala-Kokko, Janne. Suurjänniteverkon maakaapelointi. 2018. PDF-dokumentti. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/143720/Ala-Kokko_Janne.pdf?sequence=1&isAllowed=y [viitattu 23.2.2024]
  2. Electrical Engineering Online. Overhead vs underground power transmission and distribution – pros and cons of overhead lines and underground cables for power transmission. https://electricalengineeringonline.com/overhead-vs-underground-power-transmission/ [viitattu 25.2.2024]
  3. Elenia. Elenia asentaa Haapavedellä joutsenten suojaksi lintupalloja sähköverkkoon. 2023. https://www.elenia.fi/uutiset/elenia-asentaa-haapavedella-joutsenten-suojaksi-lintupalloja-sahkoverkkoon [viitattu 25.2.2024]
  4. Fenrick & Getachew. Cost and reliability comparisons of underground and overhead power lines. 2016. https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0957178711000622 [viitattu 25.2.2024]
  5. Fingrid. Helsingin 400 kilovoltin kaapeliyhteys. Ympäristöselvitys. PDF-dokumentti. 2018. https://www.fingrid.fi/globalassets/dokumentit/fi/kantaverkko/maankaytto-ja-ymparisto/helsingin-kaapelin-ymparistoselvitys-19.12.2018.pdf [viitattu 26.2.2024]
  6. Fingrid. Helsingin kaapeli. https://www.fingrid.fi/kantaverkko/rakentaminen/hankkeet/helsingin-kaapeli/#400-kv-kaapeliyhteys [viitattu 23.2.2024]
  7. Fingrid. Miksi Fingrid ei kaapeloi? 2016. https://www.fingridlehti.fi/miksi-fingrid-ei-kaapeloi/ [viitattu 23.2.2024]
  8. Fingrid. Naapurina voimajohto. 2020. PDF-dokumentti. https://www.fingrid.fi/globalassets/dokumentit/fi/julkaisut/fingrid_naapurina_voimajohto_2020.pdf [viitattu 23.2.2024]
  9. Fingrid. Voimajohtojen ympäristövaikutusten lieventäminen. https://www.fingrid.fi/kantaverkko/maankaytto-ja-ymparisto/ymparistovaikutukset/voimajohtojen-ymparistovaikutusten-lieventaminen/ [viitattu 26.2.2024]
  10. Moorabool Shire Council. Comparison of 500 kV Overhead Lines with 500 kV Underground Cables. 2020. PDF-Dokumentti. [viitattu. 23.2.2024]
  11. Passey Electric. Overhead lines vs underground cables: comparison guide. 2022. https://www.passeyelectric.com/blogs/raymond-electrical-company-blog/896707-overhead-lines-vs–underground-cables–comparison-guide [viitattu 25.2.2024]
  12. Pohjois-Karjalan Sähkö. Kun maakaapeli katkeaa – mitä silloin tapahtuu ja mitä se vaikuttaa sähkönkäyttäjälle? 2020. https://www.pks.fi/verkossa/kun-maakaapeli-katkeaa/ [viitattu 25.2.2024]
  13. Shannon Cuthrell. Weighing the trade-offs of overhead and underground transmission. 2023. https://eepower.com/market-insights/weighing-the-trade-offs-of-overhead-and-underground-transmission/# [viitattu 25.2.2024]
  14. Säteilyturvakeskus. Sähköverkot synnyttävät sähkö- ja magneettikenttiä. https://stuk.fi/sahkoverkot-ja-voimajohdot [viitattu 25.2.2024]
  15. Tratos Group. Comparison of overhead and underground cables. https://tratosgroup.com/tratos-cable-academy/comparison-of-overhead-and-underground-cables/ [viitattu 25.2.2024]

Kuvaliitteet
Kuvituskuva_Ilmajohto

Unsplash Ilmajohto

Lisää ymmärrystä merituulivoiman vaikutuksista tarvitaan, kun merituulivoimaa suunnitellaan Itämerelle.

Eolus – pohjoismainen uusiutuvan energian kehittäjä – on sitoutunut toimimaan Itämeren suojelun puolesta. Sitoumuksessaan Eolus pyrkii tunnistamaan ja minimoimaan merituulituulivoiman kehittämiseen, rakentamiseen ja tuotantoon liittyvät vaikutukset vedenalaiseen meriluontoon. Eolus pyrkii myös lisäämään tietämystä ja yleistä tietoisuutta merituulivoiman vaikutuksista Itämeri-ympäristössä. Suomessa Eolus kehittää kahta merituulivoimahanketta, Navakkaa ja Wellamoa, joita suunnitellaan Satakunnan edustalle, talousvyöhykkeelle Selkämerelle.

Haemme tälle vuodelle kahta lopputyön tekijää

Nyt haussa olevien tutkimusten (lopputöiden) teemat pohjautuvat yhdessä tutkimusorganisaatioiden ja BSAG:n (Baltic Sea Action Group) kanssa tunnistettuihin aiheisiin, joista tarvitaan lisää ymmärrystä, kun merituulivoimaa rakennetaan Itämeren olosuhteisiin. Teemat, joihin vuoden 2024 aikana haemme lopputyöprojektien tekijöitä ovat:

  1. Merituulivoiman tuotannonaikainen vedenalainen melu luonnonympäristössä
  2. Ekologiset kompensaatiomenetelmät maalla ja merellä – toteutettavuus ja vaikutukset

Hakuohjeet

Olemme keränneet merituulivoiman hankealueilta dataa, joita voi soveltuvin osin hyödyntää lopputyössä. Hakijalla on mahdollisuus täsmentää aihetta ja rajausta annetun teeman sisällä. Toivomuksemme on, että lopputyössä mahdollisesti tarkasteltava ympäristö sijaitsee Ahvenanmaan pohjoispuolisella merialueella.

Hakijan on oltava opiskelija Suomessa sijaitsevassa korkeakoulussa. Lopputyön toteutuskielenä on englanti. Lopputyöstä maksetaan 9 000 €. Korvaus maksetaan työkorvauksena vähintään kahdessa erässä. Lopputyöntekijät eivät ole työsuhteessa Eolukseen, vaan valittujen hakijoiden kanssa laaditaan toimeksiantosopimus lopputyön tekoa varten. Lopputyöprojektin kesto voi olla 3–6 kuukautta.

Lopputyön tekijäksi voi hakea toimittamalla alustavan tutkimussuunnitelman valitusta lopputyöaiheesta sekä yksisivuisen CV:n hakijasta sähköpostitse essi.tikkanen@eolusvind.com 29.3.2024 mennessä. Tutkimussuunnitelman tulisi olla maksimissaan neljä sivua pitkä. Tutkimussuunnitelmassa tulisi olla esitettynä ainakin työn tavoite, aikataulu, alustavat tutkimuskysymykset ja perusteltu tutkimusmenetelmä. Lisäksi lopputyölle tulee olla nimetty ohjaaja oppilaitoksen puolesta. Eolus tarjoaa sisällöllistä ohjausta merituulivoiman näkökulmasta.

Mikäli lopputyöseminaarisi alkaa vasta syksyllä eikä juuri nyt ole ajankohtainen, niin voit siitä huolimatta toimittaa ehdotuksesi meille, mikäli työn on kuitenkin tarkoitus alkaa tämän vuoden aikana.

Valinnat tehdään Eoluksen kokoamassa asiantuntijaraadissa 12.4.2024 mennessä, ja valinnoista ilmoitetaan hakijoille erikseen.

Jos sinulla herää kysyttävää ota meihin yhteyttä: essi.tikkanen@eolusvind.com.

Kuvaliitteet
Baltic Sea Commitment Grant 2024

Liitteet
Itämeriapuraha FI Ilmoitus

Itämeriapuraha FI Ilmoitus
Baltic Sea Commitment Grant 2024

Navakka-merituulivoimahanke rakennetaan kauas ulkomerelle, mutta sen vaatima sähkönsiirto rakenteineen tuo muutoksia ympäristöön myös mantereella. Näitä mantereelle kohdistuvia vaikutuksia kartoitetaan osana ympäristövaikutusten arviointia (YVA). Tietoa kerätään kaikilta tarkasteltavilta sähkönsiirtoreiteiltä ja niiden läheisyydestä.

Merituulivoimalla tuotettu sähkö siirretään ilmajohtoja tai maakaapeleita pitkin todennäköisesti lähimmälle kantaverkon liityntäasemalle. Liityntäasemia on maassamme harvakseltaan, joten Navakan vaatima sähkönsiirtolinja kulkee kaikissa neljässä reittivaihtoehdossa kymmenien kilometrien matkan. Mantereella sähkönsiirtolinjan rakentamisen tai olemassa olevan linjan leventämisen vaikutuksia ympäristöön arvioidaan aina rantaviivasta kantaverkon liityntäasemalle saakka. Arviointi painottuu luontoarvoiltaan arvokkaiksi arvioituihin kohteisiin. Sekä uusien linjojen rakentaminen että aiempien leventäminen muuttavat elinympäristöä ja voivat vaikuttaa esimerkiksi pesivien lintujen runsauteen ja lajiston kirjoon tai liito-oravien kulkuyhteyksiin.

Ympäristövaikutusten arviointiin tarvittavaa tietoa saadaan kokoamalla yhteen jo olemassa olevaa tutkimus- ja seurantatietoa sekä hyödyntämällä aiempia kokemuksia vastaavista hankkeista. Hankkeen vaikutusalueelle kohdistettavilla maastoselvityksillä lajikartoituksineen ja havainnointeineen on myös suuri merkitys. Navakan ympäristövaikutusten arvioinnin maastokartoituksissa kiinnitetään erityistä huomiota lintuihin, EU:n direktiivilajeihin ja mahdollisiin suojeltuihin tai harvinaisiin elinympäristöihin.

Lintuja tarkkaillaan etenkin muuttojen ja pesimisen aikaan

Lintujen tarkkailu on olennainen osa ympäristövaikutusten arviointia. Lintuja tarkkaillaan etenkin kevät- ja syysmuuttojen aikaan, mutta myös muina aikoina. Mantereen osalta huomioitavia asioita ovat etenkin pesimäpaikat ja muuttoreitit.

Suomen lajitietokeskuksen tietojen perusteella Navakan yhteydessä tarkasteltavien sähkönsiirtoreittien läheisyydessä on tavattu erittäin uhanalaiseksi luokiteltuja lintulajeja, kuten hömötiaisia ja viherpeippoja sekä vaarantuneiksi luokiteltuja töyhtötiaisia. Silmällä pidettävistä lajeista on tavattu muun muassa isokoskeloita, helmipöllöjä ja taivaanvuohia. Lisäksi alueen yli kulkee useiden lintulajien kevät- ja syysmuuttoreittejä.

EU:n luontodirektiivin suojelemat lajit erityistarkkailussa

Luontodirektiivi suojelee noin 1 300 Euroopan yhteisön tärkeänä pitämää lajia, alalajia tai elinympäristöä. Suomessa on tavattu 140 direktiivillä suojeltua lajia. Navakka-hankkeessa tarkasteltavien sähkönsiirtolinjojen alueilla selvitetään muun muassa viitasammakoiden, lepakoiden ja liito-oravien esiintymistä. Näiden lajien läsnäolo hankealueella tulee selvittää, sillä luonnonsuojelulain ja EU:n luontodirektiivin liitteissä mainittujen lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty.

Liito-oravia kartoitetaan loppukeväästä sellaiseen aikaan, kun maassa on vielä vähän lunta. Lumipeitteeltä on helppo havainnoida mahdolliset puiden juurilla olevat liito-oravien papanat. Viitasammakoiden esiintymistä havainnoidaan toukokuussa kutuaikaan, koska silloin viitasammakot pitävät niille ominaista pulputusta. Pelkän ulkonäön perusteella näitä sammakoita olisi vaikea tunnistaa.

Direktiivilajeista todennäköisimmin hankealueella tavataan lepakoita, sillä Suomessa on tavattu kaiken kaikkiaan 14 eri lepakkolajia, jotka ovat kaikki suojeltuja. Satakunnan rannikkoalueelta on havaintoja useista lepakkolajeista, joista yleisimpiä ovat pohjanlepakot ja siipat. Lepakoiden seurantaa tehdään kesällä. Niitä tarkkaillaan lepakoiden ääniin reagoivien detektoreiden eli havainnointilaitteiden avulla. Detektori havaitsee lepakot noin 30 metrin säteellä. Tutkimukset keskitetään etukäteen kartoitettuihin paikkoihin, joissa on lepakoille sopivia elinympäristöjä.

Lisäksi kartoitetaan, onko vaihtoehtoisten sähkönsiirtoreittien alueilla uhanalaisia tai harvinaisia elinympäristöjä. Esimerkiksi purot, pienet lammet tai lähteet ovat suojeltuja, jos ne ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia. Aiemmat havainnot ohjaavat kartoitettavien kohteiden valintaa, mutta usein arvokkaita ympäristöjä tunnistetaan vasta luontotyyppien kartoituksen yhteydessä. Luontotyyppi- ja kasvillisuusselvitykset tehdään keski- ja loppukesästä, jotta kasvit ovat ehtineet kasvaa tunnistettaviksi.

Riistaeläimet, hirvet, majavat ja muut usein tavattavat metsäneläimet kartoitetaan karttatarkastelun perusteella. Lähtöaineistona käytetään muun muassa Suomen lajitietokeskuksen lajitietoja ja Luonnonvarakeskukselta suurpetojen ja riistaeläinten laskentatietoja.

YVA-menettely valmistuu vuoden 2025 aikana

Navakan monipuolisessa ympäristövaikutusten arvioinnissa tarkastellaan hankkeen mahdollisia vaikutuksia esimerkiksi maisemaan, elinkeinoihin, liikkumiseen, asumiseen ja luonnon monimuotoisuuteen. Luonnonympäristöstä kerättävä tieto muodostaa yhden tärkeän arvioinnin osa-alueen. Tavoitteena on tunnistaa hankkeen merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia ja löytää keinoja niiden vähentämiseksi tai ehkäisemiseksi.

Ympäristövaikutusten arviointi luontokartoituksineen tuo varsin usein muutoksia hankkeen suunnitelmiin. Havainnot voivat esimerkiksi tukea jonkin tietyn sähkönsiirron reittivaihtoehdon valintaa tai tuoda tarkennuksia jonkin reitin linjaukseen.

Navakan ympäristövaikutusten arviointi toteutetaan vuosina 2023–2025. Havainnot ja johtopäätökset yhteen koostava YVA-selostus asetetaan nähtäville vuoden 2025 aikana.

Lue lisää Navakka-merituulivoimahankkeesta >

Kuvaliitteet
26022024 Eolus Navakan Luontokartoitukset Kuvitus Sanna Korkonen

26022024 Eolus Navakan Luontokartoitukset Kuvitus Sanna Korkonen

Varsinais-Suomen ELY-keskus on antanut 22. joulukuuta yhteysviranomaisen lausunnon Wellamo-merituulivoimahankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta (YVA-ohjelma). Hanke etenee seuraavaksi YVA-selostusvaiheeseen.

Varsinais-Suomen ELY-keskus on antanut 22. joulukuuta yhteysviranomaisen lausunnon Satakunnan edustalle sijoittuvan Wellamo-merituulivoimahankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta (YVA-ohjelma).

Lausunnossaan ELY-keskus toteaa YVA-ohjelman tarjoavan riittävän hyvän kuvan hankkeesta ja sen vaihtoehdoista, ympäristön nykytilasta sekä arvioitavista ympäristövaikutuksista. Samalla ELY-keskus painottaa, että ympäristövaikutusten arvioinnissa tulee kiinnittää huomiota muun muassa sähkönsiirtoa koskevan karttamateriaalin tarkentamiseen.

”ELY-keskuksen lausunnon ansiosta tiedämme nyt entistä paremmin, mihin asioihin meidän on syytä keskittyä selostusvaiheessa. ELY-keskuksen lisäksi kiitämme myös kaikkia muita, jotka jättivät YVA-ohjelmaamme lausunnon tai mielipiteen – niistä on paljon apua hankkeen vaikutusten kartoittamisessa ja toteutuksen suunnittelussa”, Wellamo-hankkeen projektipäällikkö Timo Lotti Eolukselta sanoo.

Wellamo-merituulivoimahankkeen YVA-ohjelma kuulutettiin 16. lokakuuta, ja ohjelmaan oli mahdollista jättää mielipiteitä ja lausuntoja 23. marraskuuta saakka. Lausuntoja saapui kaikkiaan 39, joista 8 oli kansainvälisen kuulemisen kautta peräisin Ruotsista. Lisäksi kuulemisaikana ohjelmaan toimitettiin 87 kirjattua mielipidettä, joissa oli yhteensä 693 allekirjoittajaa.

Wellamon YVA-ohjelmaan sekä yhteysviranomaisen lausuntoon voi tutustua ympäristöhallinnon verkkosivuilla.

Ympäristövaikutusten arviointimenettely auttaa hankkeen vaikutusten lieventämisessä

YVA-ohjelma on ensimmäinen vaihe kaksivaiheisessa YVA-menettelyssä. Menettelyssä kartoitetaan hankkeen ympäristövaikutuksia, mikä mahdollistaa toimet vaikutusten vähentämiseksi tai estämiseksi. Ohjelmavaiheessa ensin suunnitellaan, mitä selvityksiä hankkeessa tulisi tehdä. Vaihe päättyy yhteysviranomaisen, kuten ELY-keskuksen, lausuntoon ohjelmasta. Sen jälkeen menettely etenee YVA-selostusvaiheeseen, jossa ohjelmavaiheessa suunnitellut selvitykset toteutetaan.

Wellamo-hanketta edistää Eoluksen ja Simply Blue Groupin muodostama SeaSapphire. Kelluville perustuksille rakennettava Wellamo-hankkeen hankealue sijaitsee Suomen talousvyöhykkeellä, noin 90 kilometrin päässä rannikosta. Lue lisää hankkeesta.

Lisätietoja

Timo Lotti, Wellamo-hankkeen projektipäällikkö, +358 50 354 8905, timo.lotti@eolusvind.com

Eoluksesta
Eolus on yli 30 vuoden kokemuksella yksi pohjoismaiden johtavista uusiutuvan energian hankekehittäjistä. Kehitämme, rakennamme ja hallinnoimme maa- ja merituulivoimaa, aurinkovoimaa sekä sähkön varastointihankkeita pohjoismaissa, Baltian maissa, Puolassa ja Yhdysvalloissa. Portfolioomme lukeutuu yli 26 gigawattia (GW) uusiutuvan energian hankkeita, joista noin 5,4 gigawattia sijaitsee Suomessa. Yhtiö on listattu Tukholman pörssiin. 

Lisätietoja: www.eolus.fi 

Kuvaliitteet
Sea wave_Unsplash_Wellamo 28122023

Sea wave_Unsplash_Wellamo 28122023

Navakka- ja Wellamo-merituulivoimahankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnit (YVA) ovat päässet hyvään vauhtiin. Arviointimenettelyyn kuuluvien yleisötilaisuuksien lisäksi hankekehittäjät ovat tavanneet paikallisia asukkaita ja toimijoita keskustelutilaisuuksissa ja paikallistapahtumissa. Eniten kysymyksiä on kirvoittanut sähkönsiirto mantereella.

Merituulivoima voi tuottaa parhaimmillaan energiaa yhtä tehokkaasti kuin ydinvoima. Suuren mittakaavan vuoksi sähkönsiirto merituulivoiman tuotantoalueelta asukkaille, yrityksille ja teollisuudelle vaatii melko massiivisia sähkönsiirtorakenteita. Merellä tuotettu energia kuljetetaan rannalta kantaverkon liityntäasemalle esimerkiksi ilmajohtoja ja maakaapeleita pitkin. Ennen kantaverkkoon liittämistä sähköenergia muunnetaan sähköasemalla maalla hyödynnettävään muotoon. Sähköaseman sijainti voi vaihdella, mutta tyypillisimmin se on rannan lähistöllä.

Navakka ja Wellamo ovat vielä hankekehityksen alkuvaiheessa. Molemmissa hankkeissa on käynnissä YVA-menettely, jossa selvitetään hankkeiden vaikutuksia ympäristöön ja yhteiskuntaan. Menettelyn lopuksi kummastakin hankkeesta laadittavat YVA-selostukset tarjoavat tietoa yksityiskohtaisemman suunnittelun tueksi.

Tavoitteena on hyödyntää olemassa olevia voimajohtoalueita

YVA-menettelyssä tarkastellaan suurinta mahdollista vaikutusta ympäristöön, mikä hankkeella voi olla. Sen vuoksi kummankin hankkeen osalta tarkastellaan suurempaa määrää sähkönsiirtoreittejä kuin mitä lopulta tarvitaan. Arvion mukaan molemmissa hankkeissa tarvitaan 1–3 mantereella kulkevaa voimajohtolinjaa. Sopivimmat vaihtoehdot pyritään löytämään perusteellisen arvioinnin ja vertailun pohjalta.

Tavoitteena on hyödyntää olemassa olevia voimajohtoalueita mahdollisimman paljon niin maisemaan kuin luontoon kohdistuvien vaikutusten minimoimiseksi. Tämä tavoite nousee myös valtioneuvoston valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista. Jos uuden voimajohtolinjan rakentaminen on välttämätöntä, niin sille etsitään vähiten haitallinen reitti.

Vaihtoehtojen tarkastelu liittyy myös merituulivoima-alan ja sen teknologian sekä toimintaympäristön nopeisiin muutoksiin. Vielä ei täysin tiedetä, miten sähkön kulutus ja tuotanto kehittyvät ja sijoittuvat maassamme tulevaisuudessa. On mahdollista, että kaikkea merellä tuotettua sähköä ei tarvitse kuljettaa kantaverkkoon, vaan sähköä voidaan viedä suoraan sitä hyödyntävään teollisuuslaitokseen.

Tähän vaikuttaa erityisesti vetytalouden kehittyminen. Vetyä voidaan tulevaisuudessa käyttää yhä tehokkaammin energian varastoinnissa. Käynnissä olevat YVA-menettelyt perustuvat kuitenkin varmasti käytössä oleviin teknologioihin, eikä niissä sen vuoksi käsitellä – ainakaan tällä hetkellä – vetytalouden mahdollisuuksia.

Paikalliset toivovat maisemavaikutusten minimointia

Navakan ja Wellamon YVA-menettelyissä tarkasteltavat sähkönsiirron reittivaihtoehdot ovat herättäneet kysymyksiä ja huolia, sillä niiden läheisyydessä on jonkin verran asuin- ja lomarakennuksia sekä arvokasta luontoa. Paikalliset ovat kaivanneet tarkempaa tietoa mahdollisista muutoksista heidän lähiympäristöönsä. Tietoa on pyritty jakamaan avoimesti, mutta hankkeet ovat vielä varhaisessa vaiheessa.

Päätöksiä voimajohtolinjojen lukumäärästä, niiden tarkoista reiteistä tai valittavista teknisistä ratkaisuista, ei ole vielä tehty. Myöskään ilmajohtojen ja maakaapeleiden käytöstä ei ole vielä päätöksiä. Näin ollen on liian aikaista sanoa, mihin kiinteistöihin hankkeet tulevat vaikuttamaan.

Yhtenä ratkaisuna ympäristövaikutusten vähentämiseksi on esitetty sähkölinjojen toteuttamista maakaapeloinneilla. Maakaapelit sulautuvat ilmajohtoja huomaamattomammin ympäristöönsä ja niille riittävät kapeammat varoalueet. Maakaapelointiin liittyy kuitenkin myös haasteita. Maakaapeleista karkaa ilmajohtoihin verrattuna enemmän energiaa matkan varrelle, niiden huoltaminen on vaikeampaa ja kustannukset ovat moninkertaiset. Maakaapelointi ei tässä vaiheessa näyttäydy realistisena vaihtoehtona pitkillä siirtomatkoilla, mutta se voi olla sopiva ratkaisu joissakin kohdissa.

YVA-menettelyissä järjestettäviin yleisötilaisuuksiin osallistuneet ovat maisemallisista ja ympäröivään asutukseen liittyvistä syistä kyseenalaistaneet sitä, kuinka valtaosa menettelyissä tarkasteltavista merikaapeleiden reiteistä rantautuu niemenkärkiin. Niemenkärjissä kaapelit voidaan kuitenkin tuoda lähes rantaan asti syvissä vesissä, joissa vedenalaiset luontoarvot ovat vähäisemmät kuin matalikoissa. Rantautumispaikkojen lopullisiin valintoihin vaikuttavat monet seikat sekä vuorovaikutuksessa saatu palaute.

Vuoropuhelu maanomistajien kanssa tiivistyy

Sähkönsiirron suunnittelu etenee YVA-menettelyistä saatujen tietojen tukemana. Suunnitelmien edetessä jokin tai jotkin reiteistä valikoituvat sopivimmiksi. Jos voimajohtolinjojen rakentaminen edellyttää maa-alueiden lunastamista, haluavat Eolus ja SeaSapphire sopia maanomistajien kanssa ehdoista ja korvauksista. Sopimusmenettelyssä maanomistaja saa maa-alueestaan lakisääteisen korvauksen päälle lisäkorvauksen, joka maksetaan usein myös puuston odotusarvosta.

Mahdolliset uudet voimajohtolinjat pyritään sijoittamaan etäälle tiheästi rakennetuista ranta-alueista. Jatkosuunnittelussa rakennukset huomioidaan yhä tarkemmin ja toteutusvaihtoehtoja etsitään maanomistajia kuullen. Prosessin edetessä vuoropuhelu maanomistajien kanssa tiivistyy.

Jos jokin uusi voimajohtoalue rakennetaan yksityisen maanomistajan maalle, niin johtoalue säilyy maanomistajan omistuksessa. Voimajohtolinja rajoittaa jonkin verran maankäyttöä johtoalueella, mutta esimerkiksi marjastaminen, sienestys, retkeily, maanviljely sekä eläinten laiduntaminen alueella on sallittua.

Ympäristövaikutusten arviointi (YVA)

YVA-menettely on luonnonympäristöön kohdistuvien tutkimusten ja tarkkailujen lisäksi myös vuorovaikutusprosessi. Tulemme mielellämme kertomaan ja keskustelemaan hankkeista paikallisiin tilaisuuksiin.

Lue lisää Wellamosta

Lue lisää Navakasta

Lue myös: Fingrid, Naapurina voimajohto

Eolus suunnittelee merituulivoimaloiden rakentamista Selkämerelle, Suomen talousvyöhykkeelle: Navakka-hanketta Porin ja Merikarvian edustalle, Wellamo-hanketta Porin ja Rauman edustalle. Wellamon hankekehityksestä vastaa Eoluksen ja Simply Blue Groupin muodostama SeaSapphire.

Kuvaliitteet
27122023_Unsplash_siirtolinja

27122023_Unsplash_siirtolinja

Choose market

Global

  • Svenska
  • English
    •

    Local

  • Suomi
  • Polski
  • Latviešu
  • North America
    •